keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Hyvä pomo vai hankala akka - Naisen opas johtajuuteen. Friedman & Yorio 2006

Olen jo vuosia sitten sanonut ääneen, että minusta tulee johtaja. Tulevaisuus näyttää tuleeko minusta muiden työntekijöiden johtaja, mutta ainakin Oy minä Ab:n johtaja. Tai sitä olen jo nyt – johdan itseäni arkipäivässä sekä tällä hetkellä myös omassa yritystoiminnassani. Pelkkä itsensä, saati sitten muiden, johtaminen on todella haastavaa. Itsensä johtamisessa riittää, kun olet hyvä laatimaan realistisia aikataululuja ja pidät niistä kiinni, toteutat lupauksesi ja kykenet keskittymään epäolennaisuuksien sijaan olennaisiin asioihin. Toisten johtamisessa tarvitaan lisäksi delegoimista, ohjaamista sekä vastuun ottamista alaisten tekemisistä ja tuloksesta. Johtajan paikasta monesti haaveillaan ajattelematta sitä suurta työn ja vastuun määrää. Kuten heti alussa mainitsin, itse haaveilen kaikesta huolimatta oman itseni lisäksi myös muiden johtamisesta. Jos tähän tavoitteeseen pääsen, pyrin kaikin tavoin olemaan hyvä ja kannustava, mutta jämäkkä johtaja.

Kirjassa Hyvä pomo vai hankala akka käsitellään pelkän johtajuuden sijaan naista johtajan asemassa. Itse olen joutunut olemaan parin huonon ja epäreilun naisjohtajan alaisena. Ehkäpä osittain juuri noiden kokemusten takia olen niin kiinnostunut johtajuudesta ja juurikin naisjohtajuudesta. Näissä huonoissa naisjohtajissa korostuu ominaisuudet: piikittely, tiettyjen työntekijöiden suosiminen ja pelon luominen hallitsemisvälineeksi. Tällaisten johtajien alaisuudessa työskenteleminen on paitsi stressaavaa ja henkisesti hyvin raskasta, myös luovuutta tappavaa. Koet olevasi silmätikkuna ja pelkäät tekeväsi pieniäkin virheitä, koska niistä seuraa rangaistus. Olen kokemukseni kautta huomannut, että tällaisessa työympäristössä tekee virheitä tavallista enemmän, koska et luota enää itseesi ja ammattitaitoosi ja huolellisuus muuttuu huolimattomuudeksi. Valta-asema johtajana vaatii osaamista. Naisjohtajan on ymmärrettävä, että hänen tulee olla samanaikaisesti jämäkkä, mutta ihmisläheinen. Naista pidetään vielä tänäkin päivänä heikompana johtajana kuin miestä. Nainen on luonnostaan emotionaalisempi kuin mies, ja tätä pidetään heikkoutena naisjohtajuudessa. Avainsanoja hyvässä johtajuudessa ovat luotettavuus, vastuunottokyky, motivointi sekä makrojohtaminen eli työn valvonta antamalla työntekijälle kuitenkin vapautta. Kirjassa painotettiin myös omaa jaksamista. Tulisi muistaa pitää kiinni vapaa-ajastaan sekä ystävistään. Työn tekeminenkin on osattava välillä lopettaa oli se kuinka antoisaa tahansa.

Vaikka on olemassa huonoja naisjohtajia, joutuvat monet hyvät naisjohtajat kuulemaan sukupuoltaan koskevia kommentteja. Tytöttelyä ja epäuskoisia katseita. Näistä hyvin moni johtajan tai rivityötekijää korkeammassa asemassa oleva nainen saa kärsiä. Haastetta tuo naisjohtajuuteen myös se, että päätyessään johtajan paikalle entisenä työntekijänä, voi saada osakseen kateutta ja vihamielisyyttä. Tällaisessa tilanteessa voi epävarmuus vallata ja se vaikuttaa negatiivisesti työn tekemiseen. Vaikeissakin paikoissa tulisi olla ryhdikäs ja itsevarma. Ei ole helppoa olla naisjohtaja, mutta uskallanpa väittää, että mikäli tässä roolissa menestyy muiden luuloista huolimatta, on arvostetummassa asemassa kuin miesjohtaja. Tai vähintäänkin naisen usko itseään ja osaamistaan kohtaan vahvistuu ja antaa yhä paremman pohjan hyvälle johtajuudelle. Kirja oli mielenkiintoista (ja mielekästä) luettavaa ja paitsi herätti uusia, myös tuki aiempia ajatuksiani. Nykyään johtamismallin muutoksen tarpeellisuudesta puhutaan ja ollaan menossa hierarkiajohtamisesta kohti parempaa henkilöstöjohtamista. Tämä on tärkeää oli johtaja sitten nainen tai mies. Kirja oli mielestäni sovellettavissa myös miesjohtajuuteen. Kuinka olla reilu, puolueeton, tukea ja vapautta sopivassa suhteessa antava johtaja. Ole siis tiukka mutta oikeudenmukainen. Tässä hyvä ohje kaikille johtajille ja minulle tulevaisuutta ajatellen, jos minusta vaikka joku päivä tulee johtaja – HYVÄ johtaja.